Tapamme mukaan emme juhlineet merkkipaivaa kovinkaan railakkaasti. Tyopaivan jalkeen toki nautiskelimme elokuvaillasta pizzan, jaatelon ja muiden herkkujen kera…:o)
Synttareita edeltavana viikonloppuna oli kauan kaivattu F1 Australian Grand Prix. Formula-aamuna herasimme hyvissa ajoin, etta ehdimme saada vastinetta lipuille koko rahan edesta… Kuten olen ehka maininnutkin, Albert Park on kaunis puisto Melbournen ydinkeskustan tuntumassa. Tassa aamuauringon valaisemaa kuvaa kaupunkiin pain puiston keskella olevalta jarvelta, jonka ympari formularata kulkee. Sinallaan ihan ymmarrettavaa, etta monet lahistolla asuvat ovat kisoja vastaan; ei nama kisoja varten pystytettavat rakennelmat puistoa kaunista eika autojen tuottama metelikaan valttamatta kaikkia ilahduta…
Toisaalta jarvella olevat mustat joutsenet ja muut linnut eivat melusaasteesta nayttaneet piittaavan...
Saimme nauttia jannittavasta tapahtumasta hienossa saassa, n. 25 ˚C auringonpaisteessa. Upeaa sinallaan, kun taalla on viime aikoina ollut aika epavakaista, kuten kisaviikonlopun muina paivinakin.
Parhaat katselupaikat alkoivat tayttya jo hyvissa ajoin. Emme kuitenkaan malttaneet varata paikkoja istumalla koko paivaa aloillaan, etenkin kun alueella oli paljon muutakin nahtavaa.
Formula1:n lisaksi viikonlopun aikana kilpailtiin myos mm. Formula3, Carrera Cup ja Aussie Racing Car –sarjoissa. Naista suurimman vaikutuksen teki “australialaiset ralliautot”, jotka muistuttavat ulkonaoltaan paikallisittain yleisimpia henkiloautoja, kuten Holden Commodore ja Ford Falcon… tosin typistettyna… Kaytannossa autot ovat todella pienikokoisia ja moottoripyoran moottorilla varustettuja menopeleja. Veikean nakoisia…
Paasimme myos tutustumaan tulevaisuuden suomalaiseen Formula-tahteen, Henri Karjalaiseen. GNLD:n hyvin menestynyt yhteistyokumppanini Heikki Heimonen sponsoroi Aasian Formula3-sarjassa kilpailevaa Henria ja oli paikalla jannittamassa nuoren lupauksen puolesta. Paasimme hanen vierainaan F3-kisan jalkeen varikolle tutustumaan Henriin ja hanen talliinsa. Valitettavasti neliosainen kilpailu meni Henrin osalta hieman penkin alle, tosin hanesta itsestaan johtumattomista syista. Toisaalta vaikka kilpailun tulos ei paperilla nayta hyvalta, han sai arvokkaita pisteita Aasian sarjaan (kun kilpailun osanottajista suurin osa ajoi Australian sarjaa), jonka voittamiseen hanella on edelleen hyvat mahdollisuudet.
Alueella oli myos paljon muita autoja naytilla, joista suurimman vaikutuksen tekivat vanhat, legendaariset urheiluautot…
seka limusiini á la Hummer…
Naytilla oli myos muita kaunottaria...
jokseenkin imela Meganekin...
Mielenkiintoista oli myos nahda, miten rakentamamme teltat olivat tayttyneet ihmisista ja monenlaisesta kraasasta.
Kisaa odotellessa paikalla jarjestettiin monenlaista ajanvietetta, kuten lentonaytoksia kuviolentajien…
ja reittijumbon toimesta...:o)
Kilpailun alun lahestyessa isantamaan lippu tuotiin kisapaikalle laskuvarjolla.
Paikalta loytyi useita innokkaita Suomen lipun kantajia…
mutta viela fanaattisempia taisivat olla Ferrarin kannattajat…
H-hetken koittaessa loysimme itsemme 11/12-mutkien muodostaman nopean shikaanin tuntumasta. Vaikka melkoista metelia pitavat autot kulkivat vauhdikkaasti ohi, tilannetta pystyi seuraamaan yllattavankin hyvin, kun naimme rataa aika pitkalta matkalta. Toisaalta, ilman vieressa ollutta kaiutinta ja nakopiirin reunassa ollutta screenia jarjestyksen seuraaminen olisi ollut aikamoista arvailua… etenkin sitten, kun varikkopysahdykset ja kierroksella ohitettavat tulivat sekoittamaan pakkaa…
Seurasimme Jukan kanssa kisaa puolen valin tietamiin saakka samalla paikalla; Jani oli jo aiemmin lahtenyt etsimaan parempia kuvauskulmia tuliteralle 10x-zoomilla varustetulle kameralleen… Takasuoran viereen paastyamme yllatyimme uudemman kerran, kuinka nopeasti autot tosiaan sujahtavatkaan ohitse (katselupaikka oli aiempaan verrattuna lahempana rataa ja vauhtikin oli kovempi)…
Tassa paras kuva, jonka onnistuin Kimista nappaamaan.
Jani paasi paremmalla zoomillaan huomattavasti lahemmaksi… (tosin kyseessa taitaa olla Massan auto)
Muutamaa kierros ennen kilpailun loppumista paatimme lahtea kohti paasuoraa ja podiumia. Juutuimme kuitenkin vaenpaljouteen, emmeka ehtineet seuraamaan palkintojenjakoa aivan ajoissa, saati kovin lahelle. ”Ei laakso”sta lahtien oli kuitenkin upeeta laulaa rinta rottingilla Maamme-laulua keskella suhteellisen punavaritteista vakijoukkoa…:o)
Harmi vaan, etta meilta puuttui Suomi-lippu! Paidan avulla saimme kuitenkin naytettya varimme…:o)
En malttanut lahtea heti kisan jalkeen pois kisa-alueelta, vaan jain puistoon tunnelmoimaan; Jani&Jukka eivat jaksaneet olla niin innokkaita. Hetken aikaa palloiltuani loysin itseni lahelta varikkoaluetta nojailemasta aitaan muiden ihmisten tavoin. Selvisi, etta kuljettajat kulkevat siita vieresta ohi mina hetkena hyvansa. Jain seuraamaan tilannetta ja hetken odottelun jalkeen TV:sta tuttuja naamoja alkoi vilahdella ohi… Kuumimpien nimien ymparilla oli niin kova kuhina allekirjoituksen keraajia ja valokuvaajia, ettei lahietaisyydelle paassyt millaan ilveella… Osa kuljettajista ajoi alueen ohi autolla; ei liene yllattavaa, etta Kimi oli yksi naista…
Kisaviikonlopun jalkeen tuli maanantai ja aika purkaa tapahtumaa. Maanantai ja tiistai purettiinkin kisa-alueelle rakennettuja telttoja, jotka siirrettiin samantien seuraavalle rakennuspaikalle (Caulfieldiin, jossa jo aiemmin olimme tyot aloittaneet). Osa porukkaa jai purkamaan muita telttoja Albert Parkiin, kun taas valtaosa tyontekijoista (meidat mukaan lukien) alkoi rakentaa seuraavaa tapahtumaa.
Meidan ura teltantekijoina paattyi talla eraa viime viikonlopun ”yovuoroon”. Caulfieldissa oli lauantaina hevoskilpailut, joten kaikkia telttoja ei voitu pystyttaa ennen sen paattymista. Tyot alkoivat sopivasti sapatin paatyttya ja urakkana oli isoin koskaan pystyttamamme teltta: 25 m x 95 m. Toissa oli kuitenkin koko arsenaali (n. 20 henkea). Olihan siina tekemista, mutta ei sentaan aamunsarastukseen saakka tarvinnut toita tehda. Hiukan oli kuitenkin jannittamista, etta ehdimmeko saada tyot valmiiksi, ennen kuin kellot siirretaan talviaikaan tuntia taaksepain (ja siis joudummeko tekemaan yhden tunnin palkatta…;o)
Toiden loputtua meilla on ollut aikaa kayda seuraamassa myos uinnin MM-kisoja. Aika kummalliselta tuntuu, kun taalla on paallekkain kaksi isoa tapahtumaa: Formulat seka uinnin MM-kilpailut (jotka osin on pidetty samalla alueella). Kun lisaksi taalla oli alkuvuodesta Australian Open, niin Melbournea voinee huoletta kutsua Australian urheilun mekaksi…
Viime sunnuntaina kavimme viereisella rannalla seuraamassa avovesiuintia. En ollutkaan aiemmin tiennyt etta uinnin MM-kisoihin kuuluu tallainenkin laji. Kyseessa oli todellisten terasmiesten mittelo: 25 km viileahkossa vedessa, kesto n. 5h! Kovin katsojaystavallinen laji ei ole; rannalta ei nae oikeastaan mitaan, vain kumiveneiden porraaminen uimareiden ymparilla paljastaa kilpailijoiden olinpaikat. Vaaditaan tarkkaa silmaa, etta veneen vieresta loytaa seuraavaa vetoa hakevan kaden…
Kyseessa oli miesten kilpailu, mutta kisan jalkeen oli myos terasnaisten palkintojenjako.
Palkintojenjaon yhteydessa lipunnostajat hukkasivat nyorin toisen paan. Siina olikin sitten kalastamista...
Samalla reissulla kavimme myos viereisessa Luna Parkissa testaamassa lahes 100 vuotta vanhaa vuoristorataa. Vauhdissa ja fiiliksessa ei loytynyt Power Parkin voittanutta, mutta jannitysta oli sitakin enemman... Vanha rata oli nimittain aika koliseva ja pomppuinen. Jannittamista oli myos siina, etta kuinka jarrunainen selviaa pystyssa ja ylipaataan kyydissa ilman turvavaijeria tms...
Ratauinteja varten tennispyhattona paremmin tunnettu Rod Laver Arena oli taytetty vedella. Tiistaina kavimme seuraamassa, miten suomitytto parjaa lukuisille kilpasisarilleen...
Alku meni hyvin, kenties liiankin, kun puolimatkassa oli karkipaikka hallussa. Valitettavasti lopussa iski hyytyminen, ja Hanna-Marian taival 200m vapaauinnissa jai alkueriin. Muilla matkoilla evaat taisivat riittaa valieriin saakka...
Auton sisuttomuuteen on vihdoin loytynyt syy. Loysimme taalta hyvan mekaanikon, jolle veimme auton sen jalkeen, kun olimme jaaneet eraaseen ylamakeen jumiin (eteenpain ei siis enaa paassyt, vaan piti tehda U-kaannos takaperin). Mekaanikko havaitsi, etta jakopaan hihna ei ole paikoillaan. Sita myota ajoitus on ollut aivan pielessa ja polttoaineseosta on jouduttu pitamaan rikkaalla. No, han laittoi hihnan paikoilleen, ja melkoinen Ferrari autosta tulikin…:o) Tosin uudenveroinen moottori ei enaa ole, kun sita on pidemman matkaa nain ”vakivaltaisesti” kaytetty…
Hetken aikaa autolla oli ilo ajaa, mutta nyt se on mennyt jalleen huonompaan suuntaan. Hihna lieneekin luiskahtanut paikaltaan uudemman kerran… Ilmeisesti itse ongelmaa ei siis saatukaan korjattua, vaan ongelma onkin jossain muualla kuin itse hihnassa…:o( Veimme auton uudelleen samalle mekaanikolle ja han oli sita mielta, etta korjaamista ei kannata jatkaa samalla moottorilla, vaan jos ”pakettia lahtee purkamaan”, samantien kannattaisi vaihtaa parempi moottori tilalle…
Nyt onkin sitten mietinnassa, kannattaisiko samaa autoa viela yllapitaa konetta vaihtamalla vai pitaisiko tasta kenties hankkiutua eroon ja harkita toisen kulkuneuvon hankkimista. Toisaalta nykyinen auto palvelee meita sisatiloiltaan todella hyvin, eika toisia vastaavanlaisia ole markkinoilla juurikaan kaupan. Monenlaiseen muuhun autoon me ei kaikki 3 mahduta nukkumaan, mika on etenkin matkustaessa todella katevaa. Toisaalta taas korjaus ei ole halpa vaihtoehto, eli samalla rahalla saattaisi saada toisen auton… joskin autokaupassa on toki aina riskinsa... Nahtavaksi jaa, mika vaihtoehto vie voiton…
Arvoitus: Mikahan mahtaa olla ao. kuvassa?
Vastaus: Kuvassa on Brightonin adventtikirkko, jossa vierailimme viikko sitten. Kuvan taiteellisuus johtuu kameran akillisesta vastalauseesta; se vain yhtakkia alkoi tuottamaan tallaisia kuvia…:o( Vein laitteen Canonin huoltoon, jossa asiaa ruvetaan selvittamaan. Jos kyseessa on tunnettu mallivika, he korjaavat laitteen ilmaiseksi. Ellei, sita tuskin kannattaa ruveta korjaamaan… No, onneksi Jani oli hetkea aiemmin hankkinut kameran, joten seikkailu jatkuu joka tapauksessa kuvitettuna…:o)
Nyt kun viela tietokonekin on ruvennut oikuttelemaan, nayttaa silta, etta vempaimet alkaa yksi toisensa jalkeen hajota kasiin... Pitaiskohan tasta vetaa jotain johtopaatoksia; onkohan tama ihan terveellinen paikka...? ;o)
