Perinteisesti koulunkaynti on tapahtunut radion valityksella, mutta Internet-aikaan on siirrytty taallakin. Nykyaan opetus onkin paljon havainnollisempaa, kun pelkan aanen sijaan voi nahda opettajan kasvot tai koulukirjan tai mita muuta havainnointimateriaalia opettaja haluaakaan nayttaa… Lapsille kauden kohokohta on kuitenkin vuosittain pidettavat ”teemapaivat” tms, joiden merkeissa oppilaat kokoontuvat viikoksi yhteen saaden oikeasti olla tekemissa langoilla tutuksi tulleiden koulukavereiden kanssa…
Kavimme myos matelijakeskuksessa, jossa naimme jannittavia elaimia, kuten tama ”kaksipainen” otus…
Shown jalkeen sylista syliin kiersi muutama lisko…
jopa kaarme… joka ei ollutkaan niin limainen nuljaska kuin oli kuvitellut… Alun eparoinnin jalkeen Jukkakin suostui ottamaan kuristajakaarmeen kaulalleen…
Eras iltapaiva kului taannoin kolhiintuneen takalokasuojan hiomisessa ja uudelleenmaalauksessa…
Heti juhannuksen jalkeen (paikalliset muuten eivat vieta Johannes Kastajan syntymajuhlaa) aloitimme Janin kanssa tyot Mintabiessa, joka on n. 30 vuotta sitten perustettu 200 asukkaan opaalinkaivuukyla South Australian pohjoisosissa, aboriginaalialueen sisalla.
Saimme siis tyokutsun Robertilta (eri kaveri kuin asuntoautossa elava kaimansa), joka pitaa yhdessa vaimonsa ja vanhempiensa kanssa taalla pystyssa kauppaa, jossa myydaan uusia ja kaytettyja vaatteita, peitteita ja muita kodin tarvikkeita. Liikkeen suurimpana (lahes ainoana) asiakaskuntana ovat aboriginaalit, jotka kayvat taalla ostoksilla pitkienkin matkojen takaa (jopa yli 1000km paasta)! Eraana syyna on se, etta taalla he pystyvat asioimaan ilman kateista, valtiolta saamaa tukea vastaan…
Parin viikon tyokomennus muuttuikin neljan viikon mittaiseksi, kun nailla puolalaista alkuperaa olevilla ausseilla olikin avuntarvetta arvioitua enemman…:o) Meidat palkattiin lahinna varastovajan laajentamista varten, mutta milloin kaupalla on ollut kiiretta tai rakennushommissa ei ole tarvittu kolmea tyomiesta, olemme omalta osaltamme pitaneet huolta siita etta kauppa on pysynyt siistina ja etta siella on riittanyt myytavaa…
Olemme siis milloin katkoneet rakennusmateriaalia…
milloin vaantaneet ruuveja…
milloin tehneet putkitoita…
milloin silittaneet hameita…
milloin ripustaneet vaatteita henkareihin…
milloin pussittaneet pahkinoita…
milloin takkeja…
Robert on puolestaan mm. hitsaillut meidan leikkaamiamme teraspalkkeja yhteen mita hankalammissa asennoissa…
Tallaisella porakoneella on kateva kaivaa opaalinaytteiden lisaksi kuoppia vaikkapa puunistutusta varten…:o)
Mutta jarea kalusto voi tehda rumaa jalkea tormatessaan… Onneksi vahinko ei ollut sen suurempi kuin vaantynyt sarana ja puumerkki juuri valmistuneessa paaovessa… seka sensuroitavia ajatuksia ja lisatyota…
Kylayhteisoon ei toimiteta yleista sahkoa, vaan kaikki ovat vastuussa omasta sahkontarpeestaan. Taalla ainaisen auringon maassa aurinkopaneelit voisivat olla mielekkaita energialahteita, mutta niin kalliita ne kuitenkin ovat, etta niiden takaisinmaksuun kuluisi arviolta 20 vuotta, eika kovin moni paikallinen ole valmis tekemaan suunnitelmia niin pitkalle tulevaisuuteen… Niinpa melkein kaikilla on omat ”voimalaitoksensa”. Tallainen kahden dieselmoottorin generaattoriyhdistelma syo n. 3 l polttoainetta tunnissa; sahko maksaa kuukaudessa siis n. 1200 €, vaikka generaattorit kytketaan oiksi pois paalta…
Asuntona meilla oli pitkasta aikaa asuntovaunu, joka oli samaa ikaluokkaa kuin joulun alla Mildurassa, mutta siistimmassa kunnossa. Kylmista talvioista selvittiin varsin mukavasti kahden paksun peitteen avulla seka aamulla sahkon kytkeydyttya keitettavan teeveden avulla (ei tosin ilman pikku flunssaa). Toisaalta toiseksi viikoksi ilma lampeni niin, etta paivalla oli yli 25 astetta (lampimampaa siis kuin samaan aikaan Suomen kesassa!) eika yollakaan tullut kovin kylma…
Lahimpaan adventtikirkkoon on taalta monta sataa kilometria, joten tama kolmen sukupolven adventistiperhe pitaa omat jumalanpalveluksensa kotioloissa. Raamatuntutkistelu pienessa piirissa on lamminhenkisen vaatimaton, mutta saarna sitakin voimallisempi – lautasantennit on aika katevia etenkin nain syrjaseudulla asuvien adventistien nakokulmasta; 3ABN ja Hope Channel tarjoaa 24/7 kolmen enkelin sanomaa…:o)
Sapatti-iltapaivisin oli aikaa nauttia ”maaseutumatkailusta”. Kovin paljon taalla ei ole nahtavaa, mutta jotain toki kuitenkin.
Kavimme mm. paikassa, josta loytyy paljon helposti sarkyvaa kivea. Joissakin kivissa on jo valmiiksi halkeamia, toiset taas nayttavat ehjilta, mutta kun ne pudottaa kiven paalle, ne hajoavat (jollei nyt ihan tuhansiksi niin ainakin kymmeniksi) sirpaleiksi…
Tassa Robert tyttarensa Thalian kanssa.
Robert on vanha mainari, kuten isansakin. Kavimmekin heidan vanhalla kaivoksellaan, jonka sisaankaynti nakyy kuvan keskivaiheilla. Jattipottia ei heidan kaivauksiltaan loytynyt, jotain toki kuitenkin…
Talla puskutraktorilla Robert on aikanaan siirtanyt maata tonni toisensa peraan... Nykyisin silla on toinen omistaja, mutta Robert tunnisti vanhan laitteensa hitsaamansa hymion perusteella...:o)
Toisena sapattina lahdimme nelivedolla hiukan pidemmalle. Pehmealla ja moykkyisella tiella pisti valilla vahan pelottamaankin, kun meidan ajokortiton mies pistettiin ratin taakse… Mutta huomattavasti paremmin Jani selviytyi kuin jotkut muut tienkayttajat; matkan varrella oli paljon enempi tai vahempi huonossa kunnossa olevia autonraatoja…;o)
Aloimme lahestya todellista outbackia, kun kohtaamamme elaimet eivat enaa omin voimin liikkuneet…
Loysimme luonnonkauniin paikan, jossa oli hienoja kivimuodostelmia.
Polkumme johti myos eraan kengurunpapanoilla tayttyneen onkalon lapi...
Viimeisella tyoviikolla kavimme Lambinassa purkukeikalla. Lambina on viela pienempi kaivoskaupunki kuin Mintabie n. 100 km paassa. Siella oli maara purkaa yksi leiri, joka piti sisallaan pienen asuinsijan seka suihkullisen ulkohuussin.
Tavoitteena oli selvita urakasta yhden paivan aikana, mutta varauduimme siihen, etta joutuisimme leiriytymaan paikan paalla. Hiipuvan paivanvalon kanssa kaytiinkin kovaa kilpajuoksua: pimea voitti niukasti, mutta selvisimme kuitenkin yoksi kotiin…
Aivan kaikkea emme kuitenkaan poistaneet: pari ovenkarmia seka ”dunny” jai paikalleen. Mutta kuinkas tassa nain kavikaan…?
Vajan laajennoksen piti valmistua parissa viikossa, mutta nelisen viikkoa se sitten otti. Olisihan se nopeamminkin saatu tehtya, jos kaikki paukut olisi voitu kayttaa rakentamiseen. Mutta meidan tyoajasta lahes puolet kului kaupan tarpeiden tayttamiseen…
Janille ja Robertille jai kuitenkin viela hieman akrobaattisia sisahommia tehtavaksi…
Janilla on ensi viikolla kielikoe Sunshine Coastilla mahdollista opiskelupaikkaa silmallapitaen. Alice Springsista lentaminen on niin kallista, etta tulee huomattavasti halvemmaksi ottaa bussi Adelaideen ja lentaa sielta Brisbaneen. Jani jaikin toihin viela muutamaksi paivaksi, kun ma taas suuntasin Aliceen poimimaan Jukan kyytiin matkalla pohjoiseen.
