Kummallista, kuinka pitka aika siita tuntuu olevan, kun Suomen kamara jai taakse, vaikka siita ei oikeasti ole viela kuin pari viikkoa… Sen verran paljon taalla on ollut nakemista ja kokemista, etta aika tuntuu lentavan siivilla. Toisaalta tuntuu silta, etta onko mitaan saatu oikeasti aikaiseksi, kun esim. toista ei ole viela tietoa. Asioiden selvittely vie yllattavan paljon aikaa… No, ollaan me aika lailla tutkittu mahdollisuuksia ja pohdiskeltu vaihtoehtoja; ainakin alkuun voisi tehda vahan aikaa jotain ulkotoita, kuten hedelmanpoimintaa tms…


Viime paivina on keskitytty erityisesti autonmetsastykseen. Muutamiin paikkoihin on soiteltu ja parissa paikassa on kayty koeajollakin; ensimmainen kosketus vasemmanpuoleiseen liikenteeseen on siis saatu, seka automaatti- etta manuaalivaihteistolla… vielapa aivan Sydneyn ydinkeskustan tuntumassa…;o) Yllattavan helposti vaihteiden vaihtaminen onnistui vasemmallakin kadella, mutta kaantyessa ”vilkkuvat” yleensa pyyhkimet, kun viiksetkin on ”vaarilla” puolilla… Onneksi sentaan kaasu ja jarru on oikeinpain…;o)

Polttoaine taalla on Suomen hintoihin suhteutettuna halpaa (1,20$ = 0,70€; jossain pain kuulemma allekin dollarin per litra), mutta arvioiden mukaan kallistumaan pain. Autot on jenkkityyliin normaalisti isoilla moottoreilla varustettu; tavallinen moottorikoko on 4.0 l V6. Tuntuu mukavalta, kun kaasua painaessa runsas joukko hevosia juoksee muhkeasti ”hirnuen”…:o) Toisaalta, ”kauraakin” tarvitaan aika lailla: 12-15 l / 100 km. Kun kuitenkin otetaan jarki kateen, tallaiselle low budget –matkaajalle hiukan vahempi maara hevosia voisi olla mielekas vaihtoehto. Taalla on myos kaasulla kulkevia autoja, ja kaasu maksaa vain 0,50$ / l…:o)

Sellaisiakin pakettiautoja loytyy, joita on modifioitu asuntoautoa muistuttavaan kuntoon. Ja asumiskuluissakin voisi saastaa, jos autossakin voisi yopya, ainakin silloin talloin… Meidan budjetille sopivat ”asuntoautot” on kuitenkin aika iakkaita… Me kuitenkin bongattiin sellainen auto, joka vois sopia meidan tarpeisiin melkoisen hyvin: Ford Spectron. Kyseessa on pakettiauto, jossa on penkit takanakin (mukava matkustaa), mutta penkit voi kaantaa myos makuuasentoon, jolloin ne muodostavat sangyn…:o)

Viikon varrella on toki ehditty myos nahda lisaa kaikenlaista uutta ja ihmeellista...


Keskustan tuntumasta loytyi kiinalainen puutarha. Kauniiksi olivat paikan laittaneet, kuten kuvista nakyy...


Puutarhassa oli mahdollisuus lisamaksusta pukeutua asiaankuuluvasti. Nama neitokaiset olivat yllattaen aivan tohkeissaan...;o)


Vastaan tuli myos monenlaisia liskoja, jotka tykkasivat poseerata...;o)




Puutarhakierroksen jalkeen paadyttiin seuraamaan didgeridoo-soittajan esitysta. Han kertoi, miten soittimia on perinteisesti kaytetty, kuinka niilla matkitaan kengurun loikkimista ja dingon ulvontaa jne... Todella mielenkiintoista ja vaikuttavaa! Pitaiskohan tuollainen tuoda matkamuistona Suomeen...? ;o)



Me kaytiin myos seuraamassa maailman suurimmalta valkokankaalta merten syvyyksien ihmeita kolmiulotteisena... Sydneyn iMax-teatterin kangas on korkeudeltaan yli 8 kerrosta ja kun leveytta on viela enemman, kankaan koko lienee n. 25x40m...:o) Oli siina varsinkin edessa istuneilla koululaispojilla lystia, kun yrittivat saada lennosta kiinni meduusoja, jotka nayttivat olevan aivan vieressa...;o)


Aito piraatti...? ;o) Pitihan kyseinen naytos sitten kayda katsomassa, maailmankuulussa oopperatalossa...:o) Mielenkiintoinen oli kokemus kuulemma ensikertalaisillekin, vaikka operetin hienot sanaleikit menikin suurelta osin yli ymmarryksen...



Eraana iltana tavattiin suomalaisia ystavia taalla: Camilla Aarnio ja Eerik Salke. Camillalla on myos Working Holiday –viisumi, samoin kuin meillakin. Nyt han tyoskentelee Sydneyn Adventistisairaalassa, aikomuksena sitten kevaalla vahan reissailla ennen Suomeen paluuta. Eerik (Camillan serkku) on puolestaan Australian ja Suomen kaksoiskansalainen, joka on syntyperaltaan australialainen, mutta jonka monet varmaan muistavat Suomessa muutama vuosi sitten vietetyn sivarivuoden ajalta…:o) Oli kiva nahda heita pitkasta aikaa ja vaihtaa kuulumisia; harmi vain kun kamerasta loppui akku, eika kunnollista kuvaa saatu muistoksi...

Sydneyn ydinkeskusta on aika pieni, mutta esikaupunkialueet mukaan luettuna Sydneyn alue on kymmenia kilometreja kanttiinsa... Ja kun Sydneyssa on melkein yhta paljon asukkaita kun Suomessa ja Australiassa on nelinverroin adventisteja suhteessa Suomeen, voi paatella, etta Sydneyn alueella on paljon seurakuntia. Itse asiassa Suur-Sydney on oma piirikuntansa, johon kuuluu 76 seurakuntaa... Se oli kuitenkin hieman yllattavaa, etta aivan ydinkeskustasta ei kirkkoa loytynyt, vaan kirkot sijaitsevat paaosin esikaupunkialueilla...


Menneena sapattina loydettiin ensimmaisen kerran tiemme paikalliseen adventtikirkkoon. Viikko sittenkin loysimme kirkkorakennuksen, mutta ehdimme perille vasta kun saarna oli jo loppumassa, eika enaa kehdattu menna sisaan... Kyseisessa seurakunnassa ikajakauma vaikutti olevan samankaltainen kuin Suomessa, eika penkitkaan olleet tupaten taynna; tosin osa porukkaa oli kuulemma sina sapattina jossain toisessa tapahtumassa. Mutta ero suomalaisen ja australialaisen kulttuurin valilla oli silti nahtavissa; ihmiset ovat taalla huomaavaisempia ja kohteliaampia kuin Suomessa...