Greetings from Waikerie, South Australia! Waikerie on pieni kaupunki (n. 4000 asukasta) Riverlandissa, Australian suurimman joen, Murrayn varrella. Asukkaita on aika vahan, mutta appelsiiniviljelmia sitakin enemman; tama on Australian sitruskeskus...


Taalla on nyt noin viikon verran tyoskennelty appelsiineja poimien. Tyo on melko rankkaa, ja aika heikosti palkattua: n. 400kg laatikosta maksetaan 25$, ja normaalin tyopaivan aikana ehtii poimimaan 2-3 laatikollista (kokeneet keraajat hieman enemman), kun kuivuuden takia appelsiinit on aika pienikokoisia. Ei tata siis palkan takia viitsisi tehda, mutta onpahan ainakin jonkinlainen tulonlahde vahaksi aikaa... Ja fyysinen tyo ulkosalla toki tekee hyvaa istumatyolaiselle...;o) Kertoimia on kyllakin syyta kayttaa taalla paahteessa...


on lahes 2000 kilometria, tai kuten takalaiset vanhemmat ihmiset edelleen sanovat, 1250 mailia… Aakeeta laakeeta silmankantamattomiin; vahan kuin Pohjanmaalla, mutta viela aakeempaa ja laakeempaa… ja kuivempaa seka kuumempaa… ja vahemman latoja…;o)


Sen sijaan kymmenien kilometrien mittaisten suorien aikana voi havaita silmankantamattomiin eramaata tai silloin talloin jopa peltoja, valtavia sellaisia… Pitkien matkojen kuluessa lahestulkoon ainoat elamanmerkit ovat muut tienkayttajat, joista huomattavan suuri osa on valtavia rekkoja, ”tiejunia”.


Kaupungista toiseen voi hyvinkin olla parisensataa kilometria, valissa ”ei mitaan”… Sen verran usein valtateilla on kuitenkin huoltoasemia, etta polttoaine ei ole viela ollut vaarassa loppua… Nama maaseudun ”kaupungitkin” ovat usein varsin vaatimattomia, muutaman tuhannen hengen kylia, joissa toisaalta on miellyttava vanhanajan tunnelma, muistuttaen villin lannen kylia…:o)


Liikkeelle lahdettiin aamun sarastaessa...


ja matkaa jatkettiin vahintaan auringonlaskuun saakka.


Matkan varrella vastaan tuli monenlaisia elaimia. Kenguruitakin (tai ainakin vallabeja - pieni kengurulaji) nahtiin muutama iltahamarassa tien vieressa. Nama varoituskyltit onkin syyta ottaa tosissaan; kengurut on taalla vastaava uhka tieliikenteelle (ja painvastoin) kuin hirvet Suomessa. Itse asiassa kengurut on viela arvaamattomampia kuin hirvet…


Alla olevat kengurut ovat kyllakin tarhattuja...


Tuhansittain lampaita…


ja mulkoilevaa nautakarjaa...


muutama emukin...:o)


Muurahaiset pesivat taalla maan alla...


ja mehilaiset (tai mita lie ovatkaan) lentavat isoina parveina... Niin, kuvassa olevat "tahrat" eivat siis ole polya kameran linssissa...;o)


Iltapimealla eraalla huoltoasemalla oli melkoinen kuhina, kun pysahdyttiin tankkaamaan (ja itse asiassa yopymaankin). Vahan valia joku viuhahti ohi tai kopsahti jalkaa pain. Aseman valot houkutti kaiken maailman öttimönkiäisiä, erityisesti kovakuoriaisia ja heinasirkkoja oli runsaasti…


Heinasirkat ovat olleet meista kiinnostuneita paivasaikaankin...;o)


Onneksi taman hamahakin kanssa ei tarvinnut olla laheisesti tekemisissa


Alla olevaa tuholaista ei olla nahty elavana, mutta sellaisista piti paasta korkean uhkasakon uhalla eroon. Australiassa on tiukat ohjeistukset, etta maahan ei saa normaalisti tuoda ruoka-aineita tms. elavia organismeja. Lisaksi Australian sisalla on vielapa nk. Fruit Fly Exclusion Zone, mika kaytannossa tarkoittaa sita, etta alueen rajalla on roskakorit, johon tulee heittaa kaikki hedelmat ja tomaatit ja paprikat (tai sitten syoda ne). Jossain on erityisia ”tullitarkastuksiakin” ettei vaan ole salakuljeteta luvattumia ruoka-aineksia… Taalla on kuulemma joskus ollut ollut ongelmaa kyseisista ”hedelmakarpasista”, jotka tuhoavat satoa. Ja kun kyse on paikallisesto tarkeasta elinkeinosta, on toki ymmarrettavaa, etta tuholaiset halutaan pitaa kaukana…


Forbesin viehattavassa pikkukaupungissa osui silmaan mieluisa erikoisuus: puistossa oli useita karavaanareita, mutta aitoja ei missaan. Kyseinen kaupunki tarjosi leirinta-alueen peruspalveluja (vesipisteet, vessat, ruokailupoydat) ihan ilmaiseksi! :o) Toisaalta taalla on muutenkin aika paljon yleisia vessoja, joten elaminen autossa tulee huomattavasti helpommaksi kuin Suomessa (toki ilmastollakin on oma merkityksensa…;o) Anyway, vaikutuksen tuollainen palvelu teki, ja ellei meilla olisi ollut niin kiire jatkaa matkaa, siella olisi voinut viettaa enemmankin aikaa…


Eraana paivana loydettiin mukava ruokailupaikka joen rannalta. Veden kiehumista odotellessa oli aikaa tehda olo lokoisaksi…:o)


Ruoan jalkeen kaytiin paikassa nimelta Shear Outback: keskella ’ei mitaan’ oli lampaidenkeritsemisesmuseo. Vanha mestari naytti mallia, kuinka helpolta keritseminen saadaan nayttamaan…:o)


Todellisuudessa tyo on todella raskasta. Keskivertotyolainen keritsee n. 120-150 lammasta yhden tyopaivan aikana, joka koostuu neljasta 2 tunnin jaksosta. Kaytannossa yhden lampaan kasittelyyn kuluu siis kaikkineen 3-4 minuuttia!! Jos on paljon hitaampi, ei valttamatta saa toita, tai ainakaan homma ei oikein lyo leiville. Energiaa kuluu aivan valtavasti, ja kunnon taytyy olla melkoinen, etta tyota jaksaa tehda paivasta toiseen… Eika ihme, etta tyosta pois jaavilla on usein ylipaino-ongelmia; raskas tyo vaatii raskaat evaat, ja pienempiin evaisiin totutteleminen ei aina ole helppoa…

Aika paljon yhdella lampaalla on villaa painolastinaan…


Muutaman paivan eramaataipaleen jalkeen saavuttiin vihdoin South Australiaan. Pysahdyimme Berrin pikkukaupungissa, josta loytyi virasto, jossa voi hoitaa rekisterointiasioita. Ja kun kaytiin kirjautumassa sisaan leirinta-alueelle, saatiin osoite South Australiasta, joka vaaditaan rekisterointia varten (mielenkiintoista byrokratiaa!) Ja lopulta saatiin kilvet autoon, n. 2 viikkoa auton oston jalkeen...;o) Siina se nyt sitten on: EXCELLENT DOUBLE-OU-NINE...;o)


Sapattina tie johti paikalliseen adventtikirkkoon, Riverland SDA Churchiin. Riverlandin alueella on vain pienia, korkeintaan 8000 asukkaan kaupunkeja, joille kirkko toimii yhteisena seurakuntakotina. Seurakunta tuntuu olevan todella lamminhenkinen seurakuntaperhe, johon meidatkin otettiin hyvin lampimasti vastaan...:o)


Sapatin paatteeksi illalla oli jarjestetty "progressive tea", ideana se, etta yhdessa paikassa tarjoiltiin alkupaloja, toisessa paikassa oli paaruoka ja kolmannessa jalkiruoka. Niinpa me sitten ajeltiinkin autoletkoissa ympari maaseutua tilalta toiselle...:o) Illan teemana oli pukeutua tunnetuksi henkiloksi; me kun ollaan Suomessa "tunnettuja", niin meidan ei tarvinnut vaihtaa asua...;o)


Eraalta pihalta loytyi hevonen, jota lapset halusivat menna ruokkimaan...;o)


Jakaranda on aika kaunis puu; ei ihme, etta sen nimi on tarttunut gospel-muusikoiden mieliin...:o)


Ennen eramaaseikkailulle lahtoa Jani kavi Brisbanessa tapaamassa sukulaisiaan, aitinsa serkkua ja tatia.


Eras sateinen ilta kaytiin keilaamassakin. Tassa kuva kaatoheitosta…


ja toinen ranniin johtaneesta heitosta…


vai olikohan sittenkin toisinpain…;o)