
Paikallinen kuumuus on yleensa kuivaa (toisin kuin Queenslandissa, jossa on melko kostea ilmasto). Jossain viestissa taisin mainitakin, etta Australiassa on tana vuonna suorastaan karsitty kuivuudesta, eika taalla tosiaan ole montaa sateista paivaa ollut. Se nayttaa olevan yleista, etta lampotila nousee paiva paivalta… kunnes tulee ukkoskuuro, joka viilentaa ilmaa, lammetakseen taas… Kuurot vaikuttavat olevan hyvin paikallisia, ja sademaara voi hyvinkin jaada varsin vaatimattomaksi. Toisaalta taas sahkoa on ilmassa aika lailla ja leimahduksia nakyy siella sun taalla… Eraana iltana kaupasta tullessa innostuinkin salamanmetsastyksesta; nopeita ovat kiinniotettaviksi…;o)

Tassa puolestaan paikallisia meteloitsijoita, joita kutsutaan taalla nimella galah, kun taas jossain mantereen toisella reunalla ne ovat yksinkertaisesti pink-and-grey's. Nama punaharmaat kakadut pitavat kovaa metelia auringon noustessa (melkein minakin heraan) ja laskiessa. Ovat kuulemma melkoisia tuholaisiakin kulkiessaan isoina parvina…

Tyo on sikali mielenkiintoista, etta kovin pitkaan ei yleensa tarvitse tehda samoja asioita. Talla hetkella tehtavana on katkoa viinikoynnosten huippuja, etta rypaleetkin saavat auringonvaloa...

Murray virtaa muutaman kilometrin paassa, ja tyopaivan paatteeksi onkin mukava kayda uimassa. Jostain syysta olemme kuitenkin saaneet nauttia taman hiekkarannan autuudesta lahes aina keskenamme; paikallisten mielesta vesi on uimakelvotonta, ellei se ole vahintaan 25-asteista (jokivesi on arviolta n. 20-asteista)... Virtaus on aika voimakas; vastavirtaan rauhallisesti uidessa pysyy paikallaan...:o)

Tyonteon lomassa aika tuntuu olevan kortilla, kun uuvuttavan tyopaivan jalkeen ei yleensa jaksa paljon muuta kuin peseytya ja syoda… ja valilla kayda kaupassa… Mutta nyt aikaa tulikin lisaa, kun sain jannetupintulehduksen rypaleiden ruiskuttamisesta (letkun vetaminen yhdella kadella osoittautui yllattavan ”epaterveelliseksi”; toista katta tarvittiin suojakadeksi, etta lannoittava neste saatiin kohdistettua pelkastaan rypaleisiin). Janikin on valilla joutunut pitamaan vahan taukoa toista, kun han on saanut veritulehduksen (tms) antibioottikuureineen...
Naina ”ylimaaraisina” vapaapaivina on ollut hyva mahdollisuus kayda kaupungilla (n. 50km paassa) hoitamassa asioita. Sita ollaan moneen kertaan jouduttu paivittelemaan, kuinka vaikeaa voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin postin vastaanottaminen. Se toki hankaloittaa asiaa, kun meilla ei ole kiinteaa osoitetta, vaan posti on osoitettu alueen postikonttoriin (poste restante –tyyppisesti) ja ainakin toistaiseksi yhdessa paikassa on oltu korkeintaan kaksi viikkoa. Paikkakunnan vaihtuessa onkin oma selvittelynsa mm. siina, etta miten mahdollisesti saapuva posti loytaa uuteen paikkaan. Esim. Medicare-korttia (paikallinen Kela-kortti) ei koskaan loytynyt Sydneyn poste restante –toimistosta, vaikka sinne tuli soitettua useampaan kertaan… On toki ymmarrettavaa, etta meilla on paikallisesta nakokulmasta katsoen oudot nimet, mutta kummallisen vaikeaa tuntuu olevan, vaikka nimen tavaisi kirjain kerrallaan…

Mildurassa on varsin virea seurakunta; onhan tama kohtuullisen kokoinen kaupunkikin: n. 60 000 asukasta. Myos taalla meidat on otettu hyvin lamminhenkisesti vastaan; ensimmaisena sapattina saatiin parikin kutsua lounaalle ja viime sapattina oli seurakunnan yhteinen pikniklounas kirkon jalkeen. Taalla ei olekaan tarvinnut sapattisin etsia lounaspaikkaa saati itse ryhtya ruoanlaittoon; joka seurakunnassa on ollut joko nyyttarityyppinen yhteisruokailu tai sitten hyvin vieraanvaraisia ihmisia…:o)

Alla olevassa kuvassa keskella on kihlapari, jonka juhlimiseksi sapatin piknik oli jarjestetty. Vasemmalla alakulmassa on puolestaan meidan ”idolit”: pariskunta, joka perheineen on matkustanut ympari Australiaa 7 vuoden ajan asuntoautoksi rakennetulla linja-autolla.

4 kommenttia:
Moi! On tosi kiva seurata kuulumisianne! Hyvää erilaista itsenäisyyden päivää ja tulevaa Joulun aikaa!
Joulukuu on koittanut, mutta jostain syysta joulutunnelma on vähän hakusessa. Joulun lähestymistä ei vaan jotenkin meinaa ymmärtää, kun ilmat on sateisia ja päivät pimeitä… Mutta kai se on uskottava, kun kaupungin kaduilla katuvalojen lomassa näkyy jouluvaloja ja kaupoissakin alkaa joululaulut soida… ; )
Seikkailuanne kiehtovine yksityiskohtineen mielenkiinnolla seuraten,
Sami
Moro Toni,
I am from Tampere and my name is Pradeep Bhatt. I have met Jani and Jukka couple of times at their friend Teemu Harjula's place.
Please convey my regards to both of them and tell them that I will be following their activities. I cant read finnish that well but I can certainly check their pics.
Enjoy,
Pradeep
Morjens,
Ette olekaan niin kaukana kuin sinne lahtiessa ajattelin. Itse asiassa olette lahempana kuin aikaisemmin, Suomen osoitteissa asuessanne.
Joo, koska kuvia ja tekstia tulee noin upeesti niin tuntuu kuin olette melkein naapurissa. Suomesta tanne Italiaan kantautui kuulumisia huomattavasti harvemmin. ;)
Muuten se etta kerrot aina jotain lahikaupungien nimiakin on tosi hyva jutta. Googlen Earthilla tms. voidaan Jemin kanssa katella netissa sateelliittikuvista josko viinirypale asiantuntijoista nakyis edes vilahdusta... Ja sit se et esim talla hetkellahan siella Victoriassa on joku reilu 170.000 hehtaaria jo palanut ja uutisten mukaan pelataan noiden tulipalojen mahdollisesti liittyvan yhteen joilloin 600.000 hehtaaria saattaa palaa.
Mutta nuo alueet nayttaa olevan Melbournesta koilliseen. Te taasen kai ehka 500km paassa ja lahempana jo Adelaidea.
Lampoa lupasivat sinne pain kun just katsoin. Eli pitakaa paa kylmana!
Mika
Lähetä kommentti