Vahan ennen tanne saapumistamme yardilla oli kaynyt valkohapsinen mies nimelta Russell. Han on elakkeelle siirtynyt automekaanikko. Hanelta kysyttiin olisiko han kiinnostunut tutkimaan, mika autossamme on vikana, ja han suostui tehtavaan. Niinpa penkit nostettiin jalleen ylos ja vian tutkiminen alkoi..
Hankin totesi, etta ajoitus oli pielessa: jakohihna oli siirtynyt useita hampaita… Asian syvempi tutkiminen toi ilmi myos syyn hihnan fuskaamiseen: kampiakselissa oli todella paljon (40 astetta) klappia tai ainakin nain me asia ymmarrettiin… Tama taasen johtuu ilmeisesti siita, etta eras pultti oli aikanaan huonosti kiinnitetty (se oli tiukassa muttei pohjassa). Ilmeisesti kolarikorjauksen yhteydessa on tehty myos moottorinvaihto, mutta tyo on tehty hiukan huolimattomasti… Anyway, ongelma oli sen verran suuri, etta uuden moottorin tilaaminen nahtiin ainoana vaihtoehtona.
Osa osalta ja pultti pultilta Russell teki tilaa vanhan moottorin ymparille.
Trukkilava tuotiin auton alle ja kun moottori vaihdelaatikkoineen oli tuettuna, kiinnityspultit irrotettiin ja oljyinen metallimoykky laskettiin varovasti alas.
Tyhjalta nayttaa konetila ilman moottoria.
Mietteliaaksi veti…
Russellilla ei ollut mitaan yleisoa vastaan, joten moottorin viereen pystytettiin katsomo kiinnostuneita silmapareja varten…:o)
Moottorin ymparilla olleet osat tarkistettiin, josko samalla olisi tarvetta vaihtaa muitakin osia. Kytkin, samoin kuin mm. vaihdelaatikko ja kaasutin naytti hyvalta; vaihtoon meni moottorin ja nesteiden lisaksi lahinna vain joitakin letkuja…
Osien purkamisen jalkeen oli ”tiskin” vuoro…
Muutaman paivan odottelun jalkeen uusi moottori saapui. Ensivaikutelman mukaan se oli… puhdas! :o)
Sitten oli aika koota palapelia…
ja aika asentaa uudelleenkoottu moottori takaisin paikalleen.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin rasvattu: Hankin trukki lopetti yhteistyon kesken operaation. Onneksi ongelma selvisi varsin vahin vaivoin…
Hiukan illemmalla alkoi kauan kaivattu vesisade. Vesi on taalla kuivuuden takia todella vahissa, joten sade tuli todella tarpeeseen. Mutta vesi toi mukanaan myos ongelmia: illalla asunnolle laina-autolla ajaessamme auto alkoi nykimaan ja loikkimaan kengurun lailla, kunnes jaimme tien paalle… Emme saaneet enaa Hankia kiinni, mutta paasimme palkahasta RACV:n avulla… taas vaihteeksi! Seuraavana aamuna auto hinattiin yardille, ja selvisi etta vika on puolassa (ilmeisesti kosteus pahensi ongelmaa).
Loputkin osat saatiin kiinnitettya paikalleen ja oli aika kaynnistaa moottori. Sehan kehrasi kuin kissa…:o) Enka muista aikoihin nahneeni nain puhdasta konehuonettakaan…
Auto nostettiin takaisin maankamaralle ja sitten lahdettiin testiajolle. Oli kiva liikkua jalleen omalla autolla… joka vielapa kulki moitteetta! :o)
Kotiinlahtiessa auto alkoi kuitenkin nykia… vahan kuin laina-auto edellisena iltana, mutta lievemmin. Déjà vu! Asunnolle selvittiin, mutta seuraavana aamuna emme saaneetkaan autoa enaa kayntiin…:o( Niinpa oli jalleen turvauduttava hinaukseen… Onneksi ongelma ei kuitenkaan ollut iso: puola oli hieman vuotava ja siina oli kosketushairioita, vaihtoon siis...
Epaonni ei kuitenkaan loppunut tahankaan... Viela samana iltana, kun puola oli saatu vaihdettua ja kiinnitettya kunnolla, koimme kolauksen. Olimme parkissa asuinalueen tien reunassa, kun kuulimme pellin taipuvan... Eras nuorimies peruutti pihalta kadulle, eika pimeassa nahnyt autoamme, vaan kolautti kylkeen...:o( Onneksi vauhti oli hiljainen, eika vauriot olleet kovin pahoja.
Kaikesta epaonnesta huolimatta, tai ehka juuri sen takia, oli vapauttava tunne saada oma auto jalleen kayttoon. Olemme olleet tavallaan ”vankeina” taalla Mildurassa, toki todella hyvaoloisina vankeina, kuten viime viestissa kavi ilmi. Hank perheineen on ollut todella suurena apuna meille. Myos Russelliin tormaaminen oli kannaltamme kuin lottovoitto: han on todella miellyttava ja asiantunteva mies, joka paneutui autoon kuin omaansa, tutkien ongelmaa perusteellisesti. Mika tekee asiasta ihmeellisemman, Hank ei ollut nahnyt hanta vuoteen-pariin, mutta juuri ennen tuloamme han oli kaynyt yardilla pitkasta aikaa. Ja kun meidan auto-ongelmat tuli puheeksi, Russell halusi ottaa siita projektin ja toteutti sen huolella. Tuskinpa tama kaikki voi olla sattumaa…?
Toita on viime aikoina tehty milloin yardilla denaulaten, milloin kaupungilla eri purkukohteissa. Tassa Jani irrottaa Hankin kanssa erasta putkea nosturin paassa.
Samaisella purkupaikalla oli kassakaappi, joka jatettiin paikalleen. Vaikka auton korjaamisesta selvittiin suhteellisen vahin kustannuksin, kassakaappiin murtautuminen vaikutti houkuttelevalta vaihtoehdolta… Ammattitaitoa ei kuitenkaan loytynyt riittavasti, jotta aarteisiin oltaisiin paasty kasiksi…;o)
Nain nousee betonikatto paikaltaan…
Puiden pahimpia tuholaisia taalla ovat valkoiset muurahaiset (white ant) eli termiitit.
Erasta pitkaan maassa lojunutta arvokasta puukuormaa (Jarrah) oli kohdannut surullinen naky: kasassa oli miljoonittain termiitteja herkuttelemassa. Ihan kaikkea tuholaiset eivat onneksi olleet kalunneet, mutta varsinkin alimmat puut olivat taynnansa termiitteja. Puista sahattiin hyvana sailyneet osat talteen ja loput vietiin ”kokkoon”. Lavalle lastatessa enimmat termiitit kopisteltiin maahan ja melkoinen keko niista muodostui… Kameran paikalle saapuessa keko oli ehtinyt hajota useiden metrien mittaiseksi ”matoksi”… (Huomaa lehden paalla oleva tavallinen muurahainen; termiitit ovat siis aika pienia)
Tyotahti alkoi alun kiireiden jalkeen hellita. Olimmekin toiden ja autonkorjauksen lomassa milloin Hankin mukana sight seeingilla, mm. ”paamajassa”; Hank on paitsi Andrewin lankomies, myos alainen.
FWG:n toimistossa on viikottain vaihtuva arvauskilpailu, johon mekin otimme osaa. Lasipurkki on taynnansa milloin mitakin herkkuja, talla kertaa monenmoisia makeisia. Arvasin – tai siis laskin – oikein: 207 namusta loysi nain parempiin suihin…:o)
Toisinaan olimme lastenlikkoina…
tai kasvimaalla…
tai korjaamassa polkupyoran kumia…
Ajetaan me tandemilla…
Kavimme myos paikallisessa jalokivimuseossa. Uskomattomia kauneuksia kivien sisasta voikin loytya…
Jannittavaa oli nahda myos, kuinka vanhat mainarin saappaat ja pullot olivat muutaman kymmenen vuoden kuluessa saaneet uudenkarhean pinnan…
Eraana kauniina paivana Hank vei meidat muutamaksi tunniksi tutustumaan keritsijoiden arkeen laheiselle lammasfarmille. Keritsijan tyopaiva muodostuu neljasta 2 tunnin ”runista”, jonka aikana villa”fleeceja” tehdaan kiivaaseen tahtiin. On tarkeaa, etta fleecesta tulee yhtenainen, joten miten tahansa koneella ei saa suihkia. Paivan aikana yksi keritsija ehtii ”kuoria” tyypillisesti n.150-170 merinolammasta, jolloin yhta lammasta kohden aikaa jaa vain n. 3 minuuttia. Aikamoinen vauhti pitaa siis olla paalla, joten taidon lisaksi lajissa kysytaan myos aika lailla voimaa.
Paasimme itsekin valilla kokeilemaan kerintaan liittyvia tehtavia, pari vetoa jopa itse keritsemistakin…:o) Ensiyritys olikin jokseenkin varovaista, kun paitsi etta pelkasi satuttavansa lammasta, kadessa oli tariseva ja kuumana kayva 700$ arvoinen tyokalu.
Tassa vanhan maestron, Hankin tyylinayte.
Keritsemisen jalkeen fleece kerataan lattialta ja kannetaan poydalle lajiteltavaksi.
Sen jalkeen karsinasta haetaan uusi lammas kerittavaksi.
Valilla taasen karsinoihin ajettiin lisaa lampaita...
Kuka ei kuulu joukkoon… mita, minako?
Kun lampaat oli keritty, niihin ruiskutettiin sinista kemikaalia, joka imeytyy verenkiertoon ehkaisten naarmuista muutoin puhkeavia tulehduksia yms. Kuivuuden vaikutuksen nakee selvasti kerityista lampaista: lihaa ei paljon ollut luiden ymparilla.
Viikko sitten oli ANZAC Day, eli paikallinen veteraanien muistopaiva. Ajattelimme sivistaa itseamme kayden ennen aamunkoittoa jarjestetyssa muistotilaisuudessa seka puolenpaivan aikaan marssitussa paraatissa. Yllattavan monta yhdistysta oli nainkin pienessa kaupungissa edustettuna. Mutta Australia on kuitenkin niin laheisessa yhteistyossa USAn kanssa, etta siella missa USA sotii, siella on myos australialaisia sotilaita…
Eraana sapatti-iltapaivana olimme paikallisten ystaviemme kanssa laheisella padolla kavelemassa. Mukana oli eras pikkutytto aikuisen isosiskonsa kanssa. Pois lahtiessa piti kulkea tien yli. Tytolta kysyttiin, kenet han haluaa taluttajakseen. Han katseli hetken aikaa ymparilla olleita rumia setia ja ihan sydanta lammitti, kun tytto tarttui kateeni…:o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti