Majoitus oli jarjestynyt Danniellen luona, joka oli juuri muuttanut paikkakunnalle. Han oli hiljattain kastettu adventisti, jolla oli takana hurja menneisyys huumekierteineen yms… Nyt han oli saanut tyokutsun Aliceen, toimenkuvana aboriginaalien auttaminen ja valistaminen. Kuvassa Danny tuliteran tyosuhdeautonsa kanssa.
Pian Alicen jalkeen ylitimme kauriin kaantopiirin (Tropic of Capricorn). Eipa olisi uskonut, kuinka nopeasti ilmastokin muuttui trooppisempaan suuntaan; viela Alicessa paivalla oli koleaa ja yolla auton tuulilasi jaatyi, mutta 400km pohjoisempana paivalla lampo kohosi yli 25 asteen ja yollakin hiki virtasi, ellei ikkunoita pitanyt raollaan…
Alicen ymparilla on Ulurun lisaksi paljon muitakin luonnonihmeita. Matkalla pohjoiseen loytyi alue lukuisine kummallisesti kasautuneine kivineen, joista monien luulisi kaatuvan… Paikkaa kutsutaan nimella Devil’s Marbles, silla jotkut kivet ovat kuin isoja marmorikuulia.
Ei liene yllatys, etta tamakin paikka on monille aboriginaaleille pyha. Abojen taruston mukaan nama pyoreat kivet ovat sateenkaarikaarmeen (rainbow serpent) munia. Sateenkaarikaarmeen puolestaan uskotaan luomisen aikaan nousseen maasta ja syrjayttaneen maata muodostaen harjuja ja vuoristoja...
Nama graniittikivet ovat tiettavasti aikanaan olleet ikaankuin kuin hiekkakiven paallystama graniittisaari autiomaassa. Aikojen saatossa graniitti on lohkeillut paineen alla. Kun hiekkakivi on kulunut paalta pois, vesi on paassyt kuluttamaan graniittia, jolloin kivista on tullut pyoreita. Eroosiota tapahtuu edelleen ja kivet toisinaan jopa halkeavat kahtia…
Australian keskiosissa ole paljonkaan asutusta; pohjoiseen mentaessa sai matkustaa 500 km, etta loytyi 3000 asukkaan kaupunki. Termiittikekoja loytyi sitakin enemman…
Suomessa on kuullut puhuttavan, etta aurinko in harvinainen valoilmio. Taalla puolestaan tummat pilvet ja sade on harvinaisia luonnonilmioita… Kohti Queenslandia matkatessa luulimme jo hetken sateen yllattavan… kunnes lahemmaksi ajaessa kavi ilmi, etta tummat pilvet olivatkin savua laajalla alueella palaneesta kasvustosta. Puskapalot oli ilmeisesti tarkoituksella sytytetty ja hallitusti palamassa, vahan kuten kaskenpoltto aikanaan.
Viimeinen tankkauspaikka Northern Territoryn puolella oli kaikkein kallein: kaasu maksoi yli tuplaten siita, mita halvimmillaan on tankattu. Toki 1$ ylittanyt litrahinta tai edes bensan 1,8$/l ei ole veda viela vertoja Pohjois-Euroopan hinnoille…
On varmaan jo moneen kertaan tullut mainittuakin, etta matkat taalla on tosiaan pitkia. Queenslandin puolelle saavuttua suorinta tieta rannikolle (Townsvilleen) oli viela yli tuhat kilometria, etelan Brisbaneen tuplamatka ja pohjoiskarkeen suurinpiirtein saman verran…
1200 km Alice Springsin jalkeen saavuimme eraaseen maailman suurimmista kaupungeista, kaivoskaupunkiin nimelta Mount Isa. Tassa Sveitsia laajemmassa kaupungissa kerrotaan olevan lahes 200 km pitka paakatu, joka johtaa keskustasta Camoowealin lahioon ja siita edelleen kohti Northern Territorya. Kaupunkinakymaa hallitsee keskustan tuntumassa oleva valtava kaivos, Mount Isa Mines, jota pidetaan maailmanhistorian suurimpana yksittaisena kaivoksena suurine lyijy-, hopea-, kupari- ja sinkkiesiintymineen. Malmisuoni on lahes 5 km pitka ja parhaimmillaan n. 1,5 km paksu...
Ilta-aikaan kaupunki nayttaa isommalta kuin onkaan, kun 24/7 toiminnassa olevan kaivoksen valot nayttavat kuin kerrostalojen valoilta…
Taalla ymmarretaan, mitka paikat on tarkeita. Pitaiskohan ottaa suunta kompassiin ja aloittaa 13500 km taival…;o)
Mount Isasta loytyi myos toita meille. Backpackersin seinalla oli ilmoitus viikon tyosta kahdelle hengelle. Otimme yhteytta ja selvisi, etta kyse on vanhojen kaivoshissikaapelien purkamisesta pienemmiksi kaapeleiksi, karja-aitoja tms varten. Toita olikin oikeasti tarjolla pidemmaksi aikaa. Sovimme, etta olisimme ainakin viikon verran ja miettisimme samalla mahdollista jatkoa…
Kaytannossa isoista, toistakymmenta tonnia painavista rullista vedetaan kerrallaan n. 100m patka, jota aletaan kuoria. Kerrallaan kuoriutuu 6 ohutta kaapelia, kun paksua kaapelia pyoritetaan ja samalla kuvassa nakyvaa vaunua vedetaan eteenpain.
Kun kaapelit on saatu irralleen, ne pyoritetaan rulliksi.
Koska kaikki tyo tehdaan koneiden avulla, on syyta olla varovainen ja keskittynyt itse asiaan. Toisaalta koneiden ansiosta tyo ei ole mahdottoman raskasta, mutta paivan mittaan liikuntaa saa kuitenkin varsin runsaasti; erityisesti selka ja sormet on valilla kovilla…
Likasta hommaa, sano... Kaapelien valissa on sidonta-aineena tervaa, joka varsinkin paivalla auringon paahtaessa pehmenee erittain tarttuvaksi tahmaksi. Hanskojen kayttoika ei naissa hommissa olekaan kovin pitka...
Ihan ok tyota tama on vaihteeksi; pidemman paalle tosin saattaisi ruveta puuduttamaan, kun tehtavat eivat kuitenkaan ole kovin vaihtelevia. Paatimme jaada toiseksi viikoksi naihin hommiin, kun tyosarkaa riittaa: ainakin 600 rullaa on jo tilattu (yhdesta kaapelinpatkasta saa 19 rullaa, 3 vedolla, 2-3 tunnissa). Eika senkaan jalkeen kaapelit ihan hetkessa lopu...
Tyonantajamme on oikeasti stockyard, kaytannossa elainten ”motelli”, johon ohi kulkevat karjankuljetusautot tuovat elaimiaan lepaamaan ja aterioitsemaan ennen matkan jatkamista. Paaosin ”asiakkaat” ovat lihakarjaa, mutta myos hevosia ja jopa kameleita on nakynyt aitauksissa. Eraana paivana saimme pitaa hiukan vapaata toista ja seurata, kun tyokaverimme Chris oli ajamassa karjaa takaisin tiejunaan.
Tassa karjapihan isanta, pomomme Angus hevosensa selassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti